MARY - PROGEPUNKKARIT TIELLÄ HELVETTIIN

Teksti: Tapio Aho, syksy 2001

Tämän jutun lähtäkohtana on se, että tässä rakkaassa Suomenmaassammekin suurelle yleisölle tuputetaan joka helvetin mediassa lähinnä omituisia Saksaa/Japania valloittavia trendipelleorkestereita, joista puhuttaessa musiikilliset ansiot voidaan laittaa lainausmerkkeihin. Nykymeininkiin vittuuntuneena halusin tehdä juttua bändistä, jolla on tyyliä, taitoa, asennetta (Inhohimo-ep on kustannettu opintolainalla) ja ennenkaikkea omaleimainen ote musiikkia tehtäessä, mutta joka ei - ainakaan toistaiseksi - ole laajalti tullut massojen tietoisuuteen. Kysymyksiini vastailivat J. (ääni), AR (alin), hra Leiviskä (raasto) ja Jakku (tahti). Siis koko MARY.

- Ei kai tässä sen kummempia, olen ollut monta vuotta ilman viinaa, tänään juon ensimmäistä kertaa viinaa kunnolla ja minusta tuntuu ihan Run DMC:n jäseneltä, herra Leiviskä avaa keskustelun kontroversiaalisella tyylillään.

Jos luonnehtisitte näin aluksi mikä, millainen ja miksi MARY on?

J.: - Hysteerinen, siksi kun vituttaa. MARY on rokkibändiä Tuo on kyllä vitun hankala kysymys. Palleista ja sydämestä se kai lähtee ja siksi kun on pakko.
AR: - Alkutaival on varmaan ollut sitä, että miksi pikkupojat yleensä alkavat soittaa rokkia? Pillua pitäisi saada.
J.: - No ei varmasti siihen aikaan pillusta kyllä ollut kyse! Ja naisetkin juoksee mua karkuun kun käydään jossain soittamassa. Ei ne uskalla edes katsoa! Tästä on vaan tullut sellainen juttu, jota ilman ei osaa olla. Mutta jos musiikkityyliä halutaan kuvata, niin varmaan jotain rokin kautta metalliin, metallin kautta progeen ja progen kautta Solistiyhtye Suomeen.

Muistelen hra Leiviskän joskus sanoneen, että musiikki on progepunkkia, mikä kuulostaa täysin päättömältä.

J.: - Mutta se on oikeastaan aika lähellä. Hieman ristiriitaa, kiitos.
AR: - MARYn ongelma on muutenkin se, että me ei pudota mihinkään genreen. Lokerointi on nykyään helvetin kova sana ja tuntuu, että kaikki levytkin tehdään siltä pohjalta.
L: - Kun vertaa 80-luvun puoleenväliin, niin nykyään musiikkia tulee markkinoille varmaan 20 kertaa enemmän. Levy-yhtiöt eivät panosta bändeihin, rahaa pitäisi tulla heti. Jos ei tule, bändi lähtee helvettiin. Onhan se kuulijankin kannalta vaikeaa kun musiikkia tuotetaan niin paljon. Ei oikein tiedä mihin tarttua.
AR: - Mielenkiinnolla odotan, että jossain vaiheessa ihmiset alkaa tajuta että meitä kusetetaan. On niin tekemällä tehtyjä bändejä jotka kestää ehkä vuoden ja sen jälkeen unohdetaan, että jossain vaiheessa se ei mene enää läpi.

Teillä on aika laaja luottamus ihmiskunnan älykkyyteen.

J.: - Kyllä minäkin haluan uskoa ihmisiin, eihän tätä jaksaisi tehdä jos ajattelisi, ettei tästä ikinä mitään tule.
L: - Tosiasia on kuitenkin se, että noin 80% ihmisistä selviää sillä huttupaskalla.
AR: - Niin, voi olla, että nykyteineillä on eri näkemys asiasta. 80-luvun pilluhevistä ne musiikilliset juuret on peräisin kun ollaan 70-luvulla syntyneitä. Paitsi tämä rumpali.
Jakku: - No itse olen elänyt kyllä 90-luvun nuoruuden, mutta musiikkimaku on sieltä 80-luvulta peräisin. Aika harvinaista se kyllä on.

MARY on kohtalaisen vanha bändi. Kuinka vanha tarkalleen?

J.: - Nimenä perustettu aika tarkalleen 10 vuotta sitten. Mutta musiikillisesti varmaan vuodesta -95 on todenmukaisempi, että kuutisen vuotta.

Mutta takaisin tähän levy-yhtiöjuttuun. Teillä ei ole levydiiliä minkään lafkan kanssa, vaikka sitä on aika vaikea uskoa. Miksi ei?

L: - Se ei myy. Se ei yksinkertaisesti myy, sanovat levy-yhtiöt. Siitä ei ole hajuakaan, miksi kukaan ei tartu siihen, jääkö se johonkin kasaan josta sitä ei koskaan kuunnella vai kuunnellaanko se ja ajatellaan, että jaa, ei tämä nyt ole sellaista jota me seuraavaksi haetaan.
parhaamme tehd J.: - Onhan se varma, ettei se myy jos ei ihmisten kuriositeettiä pystytä jollain tavalla herättämään. Itsehän tässäään sillä, että keikkaillaan ja yritetään saada mahdollisimman paljon keikkoja. Ja ihmetyttää tuo levy-yhtiöiden taktiikka että nekä sen tietää, mitä ihmiset haluavat. Vittu ne tiedä yhtään mitään! Siellä harrastetaan tätä, että otetaan yksi aihe joka on lyönyt läpi ja sitten se puristetaan niin loppuun kuin mahdollista. Mahtaa olla lafkoilla ongelma tuottaa taas 67 samanlaista levyä joulumarkkinoille, kun HIMkin pukkasi ulos totutusta linjasta huomattavan paljon poikkeavaa matskua. Ihan hyvä levy, muuten. Itselläni on aina ollut helvetin laaja musiikkimaku, ei mitään surinablackmetallia, mutta Impaled Nazarenesta aina tuonne löysään poppiin, että ehkä senkin takia MARYa on niin vaikea kategorioida johonkin tällaiseen markkinalokeroon.
AR: - On meillä kuitenkin selkeä musiikillinen linja.
J.: - On. Ei nyt aleta brassailemaan, mutta lähtökohta pitää olla se, että me ei matkita muita, muut matkii meitä.
L: - Tulipa mieleeni loistava anekdootti; joku väkkerä vertasi MARYa Noitapastori-nimiseen orkesteriin. Nyt se pallinaama Eeka on Sub-TVllä juontamassa sitä Sixpakia. Siis tämän Noitapastorin kitaristi.
Jakku: - Ennen kun itse edes liityin koko bändiin, pidin MARYssa eniten juuri siitä, että se ei ollut mitään mihinkään muuhun verrattavaa. Musiikkityyli on vaan MARY.

Sinähän olet bändin uusin, ja hyvinkin tuore, jäsen. Mitä kautta tiesi johti MARYyn?

Jakku: - J. näki mut tuossa Leskisen patiolla.
AR: - Se on kumma näissä rokkipiireissä että kun ne kaikki yleensä aina ryömii jostain pation päydän alta. Leiviskäkin kämpi aikoinaan jostain Rockoffin nurkasta.

MARYn todellinen vahvuushan tulee kuitenkin esille livenä. Keikka on keskimäärin totaalista turpaanvetoa, mutta mistä tämä juontaa juurensa? Narsistista nautintoa?

J.: - On se narsistinen nautinto ja onhan se myös hirveää tuskaa. Itselläni ainakin on aina keikan jälkeen totaalisesti ääni maassa ja jäsenet paskana. Mutta kyllä sen jaksaa, ei siinä mitään. Voisi varmaan käyttää ilmaisua sweet pain.
AR: - Niin, ja kaikille kapakoitsijoille huomio, että olisi tulossa tällainen pakettitarjous. Keikkaillaan Tenderizerin, entinen Forkboy, kanssa kimpassa. Liksaa ei pyydetä paljoa, kunhan nyt omat kulut saadaan katettua.

Vaikka levydiiliä ei ole, olette kuitenkin julkaisseet omakustannetallenteita. Uusi, Inhohimo-nimeä kantava EP on tulossa ihan lähiaikoina, joten nyt saa mainostaa.

L: - Se on ihan saatanan hyvä! Se on ihan saatanan seksikäs! Se on ihan saatanan trendikäs!
J.: - Se on hyvä. Ennenkaikkea munaskuita kutkuttava. Päksyt kastuu miehelläkin.
AR: - On sellainen legendaarinen sanonta, että paras tuotos jää aina tekemättä, mutta kyllä tämä on aika lähellä. Se on valmis paketti.

Mutta mistä ja miten sen saa?

J.: - Sen saa menemällä osoitteeseen www.perkele.com ja seuraamalla siellä annettavia lisäohjeita, tai ottamalla telepaattinen yhteys Henry Saaren kiveksiin. Ja Oulun suunnalla jos sattuu tyyppejä näkemään niin hihasta saa tulla nykimään.
L: - Jos saa housut alas, levy on ilmainen.

Samasta osoitteesta löytyy myös muuta infoa bändistä ja kannattaa kysellä myös edellistä julkaisua Helvettiin, jota oli haastattelua tehtäessä vielä jonkin verran jäljellä. Kannattaa tsekata jos keho kestää.

« Takaisin Media-osastolle